Uusi arki: karantreeniä ja (m)editointia

Kun vuosi 2020 alkoi, mulla oli sellainen tunne, että tästä tulee ihan huippu vuosi. Viime vuosi kun meni mun osalta hieman eri lailla kuin olin suunnitellut…treenasin alkuvuodesta 2019 kovaa tähtäimenä kevään SM-kisat (POSA) ja vuoden päätavoitteenani oli sijoittua kolmen parhaan joukkoon, jotta olisin lunastanut paikkani MM-kisoihin, jotka järjestettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa Suomessa! Treeneissä kävi kuitenkin helmikuun lopussa vähän kehnosti, sössin pahasti Fonjia harjoitellessani käännön olkanoususta brass monkeyyn ja tuloksena oli, että peukaloni meni pahasti sijoiltaan ja yksi nivelside kokonaan poikki. Se vaati leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen, vasta joulukuussa aloin luottaa taas 100% käteeni ja tunsin, että voimat olivat vihdoin kokonaan palautuneet. Olin myös 3 kk työkyvytön, mikä ei ole ihan unelmatilanne yrittäjänä…onneksi olen vakuuttanut itseni hyvin, joten 3 viikon omavastuuajan jälkeen sain ihan hyvää korvausta työkyvyttömyydestä. Olin samassa tilanteessa myös keväällä 2016, harjoittelin SM-kisoja varten, mutta 8 päivää ennen kisoja ranteestani kuului POKS kesken treenien ja röntgenin ja magneetin jälkeen tuomiona oli rasitusmurtuma yhdessä ranteen luista. Työkyvyttömänä olin silloinkin n. 3 kuukautta.

Mutta tosiaan, takaisin tähän vuoteen. Uutena vuotena minulla oli vahva tunne siitä, että tästä tulee paras vuosi ikinä! Aloitin ajoissa treenaamisen kesän SM-kisoja varten välttääkseni yhtäkkisen fyysisen kuormituksen lisääntymisen. Halusin myös tällä kertaa todella ajoissa alkaa rakentamaan koreografiaa, jotta tulisi mahdollisimman vähän stressiä ja paineita. Ajattelin, että tällä kertaa jätän peräti kuukauden aikaa läpimenoille, kun yleensä se on ollut omalla kohdallani pahimmillaan 3 päivää, maksimissaan viikko. Treenasin systemaattisesti sekä voimaa, että notkeutta ja rakentelin yhdistelmiä ja kokonaisuuksia, jotta voisin maksimoida pisteeni mahdollisimman hyvin. Kevään työmäärä kasvoi hieman suuremmaksi, kuin oli tarkoitus ja se hieman huoletti minua, mutta sain pienellä hienosäädöllä kuvion toimivaksi. Ja mahtavan kevään ja kesän kruunaisi muutto Tukholmaan Viikingin (ruotsalainen poikaystäväni) luokse vihdoinkin 4 kaukosuhdevuoden jälkeen! Tuntui, että nyt ei voisi mikään mennä pieleen, kaikki on niin hyvin suunniteltu, olen valmistautunut kaikkeen ja miettinyt asiat joka suunnasta. Mutta…enpä osannut odottaa, että maailman valtaa epidemia. Sitä en todella osannut ottaa huomioon. Siinä meni sitten taas kevät uusiksi. Ja toki kaikilla muillakin, ymmärrän tilanteen ja olen enemmän huolissani koko maailmasta, kaikista sairastavista ja kuolevista ihmisistä sekä kaatuvista yrityksistä, mutta tässä pienessä blogissani pohdin asioita myös omasta näkökulmastani. Ja olenkin pohtinut, että mikähän näissä keväissä oikein on??! Jostain syystä me emme vain tule toimeen. Ja se on niin ristiriitaista, mä rakastan kevättä, kun valo lisääntyy ja kesä lähestyy. Olen henkeen ja vereen kesäihminen ja rakastan sitä tunnetta keväällä, että kesä on vasta tulossa ja kaikki on vielä edessä. Mutta jostain syystä asiat tuppaavat menemään keväisin päin arsea minun kohdallani. No, ainakin tänä keväänä pystyn tehdä sitä mitä eniten rakastan: tankotanssimaan. Se pitää minut järjissäni parhaiten tässäkin tilanteessa.

Tosiaan, nyt on tilanne se, että olen ollut ilman töitä 2,5 viikkoa. Studiot ovat kiinni, niin kuin pitääkin ja tuloni ovat tällä hetkellä tasan 0€ kuussa. Toki selvittelen ja haen näitä valtion tarjoamia tukirahoja, joihin yrittäjätkin pääsevät poikkeuksellisesti käsiksi. Tai niin ainakin sanotaan, uskon sitten kun näen. Uuteen arkeen on ollut totuttelemista, tuntien vetäminen on vaihtunut treenivideoiden kuvaamiseksi ja editoinniksi. En ollut eläissäni editoinut videota, joten ensimmäinen viikko meni lähinnä sen opettelemiseen. Editoidessa tuli alkuun kovempi hiki, kuin videoita kuvatessa 😀 Näitä treenivideoita työstän siis asiakkaille kotona tehtäviksi. Tarkoitus olisi myös pian kokeilla livetuntien pitämistä, kunhan saan pahimman kiireen ja säädön helpottamaan. Niin juuri, kiire on jatkunut vaikka luulisi, että tässä tilanteessa olisi paljon luppoaikaa. Ei kyllä vielä ole näkynyt, odotan sitä hetkeä, kun säätäminen alkaa helpottaa ja saan alkaa miettiä, että minkä leffan katsoisin Viaplaysta. Toki jatkuvaa kiirettä aiheuttaa myös vaativa luonteeni. Kun työskentely tapahtuu ainoastaan kotona, on ollut taas haastavaa rajata työ- ja vapaa-aikaa. Mutta tänä viikonloppuna ajattelin ihan laatia suunnitelman kalenteriin, minä päivänä teen mitäkin ja missä on vapaa-aika. Eiköhän se siitä ala muotoutumaan.

Mutta tätä tämä nyt tulee olemaan ainakin seuraavat 2 kuukautta. Käyn kävellen lähikaupassa kerran viikossa ja pyöräilen useamman kerran viikossa 7 km/ suunta studiolle treenaamaan. Teen myös muutamia kotitreenejä: käsilläseisontaa ja contortion-treeniä (notkeusharjoittelu). Tilasin myös tangon, jotta saan tehtyä enemmän karantreeniä ja helpommin kuvattua treenivideoita sekä livetunteja. Odotan innolla tangon saapumista ja ennen sitä täytyy hieman siirrellä huonekaluja ja pohtia mikä on sohvan kohtalo, mahtuuko se jäämään vai tuleeko sille lähtö.

Milloin sitten näemme Viikingin kanssa seuraavaksi, se on arvoitus. Minun oli tarkoitus lentää Tukholmaan pääsiäiseksi, mutta sehän ei nyt käy päinsä. Minun oli itseasiassa tarkoitus olla juuri nyt Irlannissa tankoleirillä, jonka olisi järjestänyt huikea Terri Fierce studiollaan ja ohjaajina siellä olisi ollut mm. Yvonne Smink ja Benedicte Rinaldi, mutta luonnollisesti leiri jouduttiin siirtämään tulevaisuuteen. Olen henkisesti valmistautunut, että emme näe Viikingin kanssa ennen kesää. Ja sittenkin saa nähdä että missä vaiheessa. Ehkä seuraavan kerran näemme, kun muutan Tukholmaan. Tämä aika tulee olemaan rankkaa, se on jo nyt kun emme ole nähneet kuukauteen, mutta onneksi on Facetime videopuhelut. Nyt on myös enemmän aikaa puhua ja sovimme välillä mm. venyttelytreffejä videon välityksellä. Se tuntuu jo melkein samalta, että puuhastelisimme yhdessä, vaikka välillämme on n. 400 km.

Nyt ei voi tosiaan muuta, kuin elää päivä kerrallaan. Kaikki on epävarmaa, mistään ei tiedä miten kauan se jatkuu ja miten asiat ovat sen jälkeen. Nyt täytyy vain hengittää ja hyväksyä se, mille ei voi mitään. Ja olla läsnä. Ja täytyy sanoa, että sitä olen kaivannutkin. Ja on tämä tilanne tuonut hyviäkin asioita! Ulkoilen enemmän, kun liikun pyörällä ja kävellen kaikkialle. Pyöräily käy myös hyvästä aerobisesta treenistä ja saan kropan hyvin hereille ennen tankotreeniä. Saan herätä joka aamu ilman herätyskelloa ja nauttia rauhallisen aamiaisen. Ei ole aikatauluja. Voin mennä fiiliksen mukaan, jos joku päivä sataa, niin voin jäädä kotiin ja kun aurinko paistaa, minulla on aikaa suunnata ulkoilemaan. Saan myös palautua ihan eri tavalla, kun ei ole opetuksia oman treenin lisäksi. Ja kun kisat on harmillisesti peruttu elokuuhun asti ainakin, voin keskittyä opettelemaan uusia juttuja ja kehittämään itseäni niin tankotanssijana, kuin myös muilla alueilla, kuten ruotsin kielen opiskelussa. Yritän päivittäin vaalia näitä tilanteen tuomia hyvä puolia, keskittyä niihin, pysyä terveenä ja iloita kaikesta, mikä tuo iloa synkkyyden keskellä.

2 thoughts on “Uusi arki: karantreeniä ja (m)editointia”

  1. Ihan huippua Hanna, sä oot perustanut blogin! Sun säteilevää olemusta ja hauskoja juttuja sekä päteviä opastuksia tulee ikävä, kun muutat Tukholmaan eikä sua näykään enää treenisalilla monesti viikossa. Olen silti ensisijaisesti superiloinen sun uudesta elämänvaiheesta ja seurailen sun Ruotsin-elämää blogistasi.

    1. Oi, kiva kun löysit mun blogin ja ihanaa että seurailet! Tää on vielä alkuvaiheessa, oon pikkuhiljaa sitä rakennellut ja en ole vielä huudellut siitä 🙂 Mutta kunhan pääsen tästä muuttohässäkästä pois ja sinne rauhoittumaan, niin ehdin taas panostaa tähän! Tulen tiiviisti kirjoittelemaan sekä treeniin liittyvistä asioista, että tästä elämänmuutoksesta ja Tukholman seikkailuista 🙂 Kiva että oot mukana!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *